Mendelin yliopiston opetusmetsä

Dobry den!

Viimeviikolla meillä oli yhtenä päivänä hyvin aikaa, eikä mitään erikoisempia suunnitelmia, niinpä halusimme nähdä vähän Brnon lähimetsiä. Maalaispoikaa meinasi jo kaupungin hulina ruveta parin viikon jälkeen ahdistamaan, niin metsäreissu tuli oikein otolliseen aikaan. Kuljimme bussilla noin 10 minuutin matkan ja saavuimme pieneen kylään aivan Brnon lähettyvillä. Kylä oli oikein idyllisen näköinen ja taloista sekä autoista päätellen myös melko tyyristä aluetta. Yliopistolla on melkoiset määrät opetusmetsiä, mutta kuulemma oppilaat eivät niissä turhan usein vieraile. Muutamia kertoja koko opiskelun aikan, mikä ei tienkään ole riittävästi. Missä niitä mettähommia oppii jonsei mettässä?

Nollat taulussa.

 

Kauas se latvus karkaa.

Pienen kävelymatkan jälkeen löysimmekin itsemme jo keskeltä mäntyjä, kuusia, lehtikuusia, douglaskuusia ja ja ja... Täällä puulajien kirjo on paljon suurempi kuin Lapissa, mutta aluskasvillisuutta on melko vähän. Lapissa riittää jo melkoisen pitkälle kun männyn, koivun ja kuusen tuntee, mutta täällä niillä ei pääse vielä mihinkään. Italialais-, slovakialais-, espanjalais- ja tsekkiystävämme latelivat puiden nimiä latinaksi ja meikäläiset oli aivan kuutamolla. Eiköhän Sari kuitenkin jotain tajunnut. Myös puiden pituus ja järeys olivat aikalailla toista maata kuin pohjois-suomessa.

Douglaskuusta on hyvä halailla.

Petr vähäsen kertoili tsekkien metsätaloudesta.

Mutta oli meilläkin vetää oma ässä hihastamme. Tai paremminkin Oskarin reisitaskusta. Sieltä nimittäin löytyi pieni kantikas punainen muoviläpyskä ketjun päästä. No tietysti kaikki alan opiskelijat tietävät mistä on kysymys, mutta muille kerrottakoon että kyseessä on relaskooppi jolla mittaillaan metsän pohjapinta-alaa. No Oskari siis rupesi pyörimään relaskoopin kanssa ja hetken päästä ulkomaalaiset ystävämme olivat huuli pyöreänä, ainakin osa heistä. Aivan kaikki eivät nimittäin olleet metsätalouden opiskelijoita vaikka läheltä liippasikin. Seuraavaksi piti tietenkin kaivella myös jonkin sortin kepakko maasta ja ruveta osoittelemaan sillä puita kohti. Näin saatiin kivasti mitattua jonkinlainen summittainen arvio puuston pituudesta ja relaskooppitaulukon avulla puustolle saatiin tilavuutta noin 600 kuutiota hehtaarilla. Kavereillemme piti sitten selittää hieman perusteita relaskoopin ja kepin toiminnasta, mikä ei ollut oikein helppoa lontoon murteella, enkä ole varma saimmeko heitä vakuuttuneiksi yksinkertaisten laitteidemme toimivuudesta.

MTI-opiskelija Simosen tyylinäyte.

Näin sitä puuta zoomaillaan.

Ja sitten piti vielä selittää, että miten se keppi toimii.

Välillä oli hyvä pelailla hieman lumisotaa ja sitten taas ihastella metsää. Metsässä oli hyvin paljon korkeusvaihtelua, notkoja ja mäkiä. Suomessa maan muodot tuntuvat usein olevan hieman loivempia, vaikka mäkeä löytyisikin. Olemme koko ajan odottaneet kevättä, kuin kuuta nousevaa, sillä silloin metsät täällä näyttävät varmasti todella hienoilta. Lehtipuita kun on myös melko paljon. Itse en ole vielä keksinyt mitään tavaraa, jota täällä erityisesti kaipaisin. Oskari kuitenkin on useaan kertaan manaillut sitä, että riippumatto jäi Rolloon. Varmasti riippumatossa olisi oikein mieluisaa köllötellä keväällä puiden humistessa ja lintujen laulellessa.

Ose vaanii saalistaan.

Crisu testaili tasapainoskillejään.

Metsässä taisi vierähtää 2 tai 3 tuntia jonka jälkeen päätimme lähteä kohti Brnota. Kylässä oli kuitenkin melko houkuttelevan näköinen pubi tai taverna, joten pitihän sen antimia mennä koittamaan. Ihmiset tilailivat Kofolaa, olutta ja beherofkaa. Kaikki olivat varmasti mielissään tilaamistaan juomista. Sitten olikin aika hilpaista takaisin asuntolalle.

Na stravi tai jotain sinne päin.

Olut maistu viimesen päälle hyvältä.

Teksti: EJ
Kuvat: EJ&Ose