 |
| Jos metsään haluat mennä nyt... |
Pienenä tietoiskuna
mainittakoon, että Podyjí on alun perin perustettu vuonna 1978 ja
sen alueelta voi löytää tammimetsiä, jokirantoja, nummialueita
sekä harvinaisia kasvi- ja eläinlajeja. Siispä
aikaisin aamulla suuntasimme bussilla
kohti Itävallan rajaseutuja ja Dýjen jokilaakson huimia näkymiä.
Tällä kertaa suomalaisseurueeseemme oli myös liittynyt yksi
uskalias espanjalaiskokelas, Adrian.
Bussi saapui aluksi
kansallispuiston vieressä sijaitsevaan Znojmon kaupunkiin. Pian
katukivetys vaihtui kuitenkin poluksi jalkojemme alla kun karistimme
kaupungin pölyt meindeleistämme ja suuntasimme kohti metsiä ja
merkittyjä ulkoilureittejä. Taipaleen aluksi reitti mutkitteli joen
vierustaa hyvän matkaa.
 |
| Varrella virran... |
 |
| Ruusuu, kasvaa mun sydämmessäni... |
Tähän aikaan
keväästä metsäisen maan pintaa peittää vielä paksu kerros
lehtipuiden lehtiä, joka kahisee kulkijan jaloissa. Tämä tietenkin
herättää suomalaisen sisällä pienen muiston kotimaan kiiltävistä
keväthangista ja lumessa telmimisestä. Ruskea lehtikarike toimikin
paremman puutteessa lumen korvikkeena, kun joukkiostamme kukin
vuorollaan intoutui hautautumaan lehtinietoksiin. Leikki-ikä on koko
ikä!
 |
| Jossain sataa ruskeaa lunta... |
 |
| Maan povesta kylmä silmä tuijottaa... |
Taukoa kipusimme
viettämään läheisen rinteen päälle. Tässä vaiheessa piisasi
lämpöä jo sen verran, että saatoimme viettää siestaa kesäisissä
merkeissä aurinkoa palvoen. Tammimetsä tarjosi oivat puitteet
puissa kiipeilylle, minkä myös seurueemme viralliset apinat
havaitsivat. Allekirjoittanut aloitti leikkimielisen
tammenterhosodan, joka pian kuitenkin lähti käsistä ja levisi
kansainväliseksi konfliktiksi myös Adrianin liittyessä mukaan.
Lopulta murskaavan ylivoiman edessä oli tunnustettava tappio..
 |
| Käyn ahon laitaan, minä ilman paitaa... |
Matka jatkui
edelleen tammimetsän läpi kiemurtelevaa polkua pitkin kohti
Dýje-joen laitaman näköalapaikkaa. Sieltä avautuivat mahtavat
näkymät jokilaakson jyrkille rinteille ja sieltä saattoi nähdä
myös läheisen Znojmon laitamia. Kamerat lauloivat aikansa, jonka
jälkeen aloimme suunnistaa takaisin kohti sivistystä.
 |
| Kaukaa taas, palaan joelle kerran... |
 |
| Sininen on taivas siniset on silmänsä sen... |
Mutta mitäpä olisi
kansallispuistossa käynti ilman kylmää olutta? Tämä elämää
suurempi kysymys hiipi vääjäämättä mieliimme kun ohitimme
varsin houkuttelevan näköisen kuppilan puiston laitaman
pikkukylässä. Pian löysimmekin itsemme terassilta kylmien tuoppien
äärestä. Takaisin tallustellessa pojat intoutuivat vielä
nakkelemaan frisbeetä kylänraitilla. Ohitimme myös kanervanummen,
joka ei ehkä keväällä ole kauneimmillaan. Seesteisen illan
laskeutuessa Znojmon ylle, nappailimme vielä joitakin kuvia ennen
uneen tuudittavaa bussimatkaa ja paluuta Brno:n kotikulmille.
 |
| Mua puri baarikärpänen, mut miksi suremaan... |
 |
| Saat multa horsman... |
 |
| Minä olin lentäjän poika... |
Teksti: Sari
Kuvat: Sari,EJ,Ose
