maanantai 7. toukokuuta 2012

Kolmen kuukauden jälkeen

Morjensta!

Eipä ole aikapäiviin tullu kirjoteltua uutta tavaraa blogiin. Se ei kuitenkaan tarkota sitä, etteikö täällä reissattu ja puuhasteltu olisi. Pikemminkin päinvastoin. Pahin motivaationpudottaja bloggaamiselle on kuitenkin tainnut olla se, että meidän on pitänyt tehdä ihan oikeita kouluhommiakin! Pari ekaa kk meni lähinnä huljutellessa, mutta nyttemmin on pitänyt aivan tosissaan pakertaa. Muunmuassa kymmenen sivunen raportti jonkin maan luonnonsuojelusta ja se ei saanut olla Suomi, eikä se saanut olla suomeksi. Minä tein Kanadasta, Oskari Uudesta-seelannista ja Crisu valitti rakkaan länsinaapurin. Huomenissa vielä olisi yksi tentti ja yksi presentaatio ja sitten on kouluhommat pulkassa. Torstaina Oskari ottaa suunnan kohti wieniä ja sitä kautta kotosuomea. Itse sämähdän perään noin 12 tunnin päästä keskellä yötä. Jotenkin tuntuu siltä että Oselotti valkkas paremman lennon. Sartsa ja Crisu tulee vasta ensviikolla kotosuomea kohti.

Edellinen kappale tuli kirjoiteltua jo maanantaina Tsekin maalla, mutta eihän sitä bloggausta vieläkään kereennyt tehdä. Nyt ollaan jo turvallisesti Suomen kamaralla, ainakin minä ja Oskari. Matka sujui aivan mutkitta, vaikka välillä tuntuikin karvan verran uskomattomalta. Itsehän olin niinkin terävä, että bailasin kahteen asti yöllä Green-Clubilla ja lähdin samoilla silmillä matkaamaan kotoa kohti.

Kuten todettua, niin puuhasteltu on vaikka jos minkälaista hommaa ja ei niistä kaikista jaksa millään ilveellä kirjottaa. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, niin laitan kunnon kuvakollaasin kaikista meidän seikkailuista. Kuvat on enmmän ja vähemmän järjellisessä järjestyksessä, kuitenkin suurinpiirtein aikajärjestyksessä alusta loppua kohti. Reissuja tehtiin Laten ja Marjan kanssa Slovakia-Puola-Beskidy akselilla. Martinin ja Aleksin kanssa käytiin wienissä. Suuri osa kuvista on kansainvälisistä metsätaitokilpailuista, Forestry Versatilitystä. Myös viimeiseltä reissulta Krkonosen kansallispuistoon on pari fotoa. Muut on muutenvaan randomia tavaraa.



Arboretum, siellä tuli aika paljon vietettyä aikaa frisbiin ja slacklinen kanssa. Kerran siellä oli joku random porukka 50+ tyyppejä joilla oli synttärijuhlat. Kukaan ei oikein puhunu englantia, mutta sinne meidät kutsuttiin ja ruoka oli hyvää ja kalja kylmää.


Erään linnan puutarhassa tepasteli tällaisia.


Yksi monista, monista kirkoista,kappeleista, katedraaleista joita tuli nähtyä.


Tsekin syvin hautavajoama. syvyyttä taisi olla reilut 300 metriä.

Työ vapauttaa.

Reissulla muuten otetuissa kuvissa ihmiset olivat hymyssäsuin, Auschwitz kuitenkin hyydytti kaikkien hymyt...

Krematorioita

Huono sieltä on pakoon koittaa, vaan turismo-oppaan mukaan muutama oli kuitenkin onnistunut.

Tällaisella köörillä seikkailtiin pitkin ja poikin Tsekkiä, Slovakiaa ja Puolaa. Takatalvi pakalainen pääsi yllättämään.

Mala Fatran kansallispuistosta Slovakiasta

Voi pojat, että kelpas virpoa ja varpoa tuolla ruoskalla.
Crisu the lumberjack

Sari ja Crisu sahaa niin vimmatusti.

Oskari otti justeerilla sahailun vähän enempi tosissaan kuin muut. Verta ja luun palasiahan siinä sitten lensi, mutta hengissä vielä ollaan.

Sari oli meidän tiimin kovin laipan kääntäjä, tässä potilas Simosta paikkaamassa.

Oselta kävi Skeetti kuin luomisen työ.

Sartsa vaijensi kaikki tuplapudotuksella heti kärkeen.

Suomen pöytä international iltamassa, köyhältähän tuo näyttää, vaan parastamme koetettiin. Oli siinä kuitenki kossua, kuivaa lihaa ja pakuriteetä, mitkä lienee tärkeimmät.

Viron pojjat edustaa. Terviseks!
Tällä rastilla piti tunnistaa erilaisia rotikoita, meidän vastauksista löytyi mm. der alte, butterfly, small butterfly ja Ankeriaan Kauko.

Grillikauden avajaiset iltamyöhällä.

Tällasia kiviä löyty Wienin luonnonhistoriallisesta museosta. (Oli lepposaa matkata Wieniin sunnuntaina, kun oli ensin viikon kisaillut metsätaitoilussa, ja oli nimittäin rankkaa!)

Schönbrunnin linnan puistossa oli joku random patsas.

Scenehengausta palatsin takapihalla.

Eihän sole keski-euroopan reissu eikä mikään jonsei kunnon kirkon toornia löydy.
Iltabissellä Rovaniemen vierailevan tähden kanssa

Siellä sitä asuttiin, joskus laskettiin, että suunnilleen 700-800 hemmoa sopii yhteen tällaseen. Oli rakennuksia kuitenkin neljä niin kyllä siellä muutama opiskelija sopi yönsä viettämään.

Toinen koti (joku random köntti siä reenailee)
Sari ja Crisu treenas kierrepotkuja
Querkukset silmillä

Friba muodostui yhdeksi tärkeimmistä elementeistä vaihdon aikana.
Martin kokkaili meidän läksäribileissä kaurista, kyllä oli hyvää!


Kiitos kaunis kaikille Tsekeissä meidän kanssa aikaansa viettäneille kavereille, teitte reissusta ikimuistoisen! Kiitos myös teille, että olette jaksaneet meidän toilailuja käydä kurkistelemassa jo yli 2000 kertaa!

Oli aivan hiivatin mahtavat 3 kk ja täytyy sanoa, että päivääkään en vaihtaisi pois. Vaan oli se silti mukavaa kotiinkin palata :)
 
Mukavaa kesän alkua toivottaa Eerojuhani.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Poukkoilua Podyjín kansallispuistossa

Jos metsään haluat mennä nyt...

Pienenä tietoiskuna mainittakoon, että Podyjí on alun perin perustettu vuonna 1978 ja sen alueelta voi löytää tammimetsiä, jokirantoja, nummialueita sekä harvinaisia kasvi- ja eläinlajeja. Siispä aikaisin aamulla suuntasimme bussilla kohti Itävallan rajaseutuja ja Dýjen jokilaakson huimia näkymiä. Tällä kertaa suomalaisseurueeseemme oli myös liittynyt yksi uskalias espanjalaiskokelas, Adrian.

Bussi saapui aluksi kansallispuiston vieressä sijaitsevaan Znojmon kaupunkiin. Pian katukivetys vaihtui kuitenkin poluksi jalkojemme alla kun karistimme kaupungin pölyt meindeleistämme ja suuntasimme kohti metsiä ja merkittyjä ulkoilureittejä. Taipaleen aluksi reitti mutkitteli joen vierustaa hyvän matkaa. 

Varrella virran...

Ruusuu, kasvaa mun sydämmessäni...
Tähän aikaan keväästä metsäisen maan pintaa peittää vielä paksu kerros lehtipuiden lehtiä, joka kahisee kulkijan jaloissa. Tämä tietenkin herättää suomalaisen sisällä pienen muiston kotimaan kiiltävistä keväthangista ja lumessa telmimisestä. Ruskea lehtikarike toimikin paremman puutteessa lumen korvikkeena, kun joukkiostamme kukin vuorollaan intoutui hautautumaan lehtinietoksiin. Leikki-ikä on koko ikä!

Jossain sataa ruskeaa lunta...
Maan povesta kylmä silmä tuijottaa...
Taukoa kipusimme viettämään läheisen rinteen päälle. Tässä vaiheessa piisasi lämpöä jo sen verran, että saatoimme viettää siestaa kesäisissä merkeissä aurinkoa palvoen. Tammimetsä tarjosi oivat puitteet puissa kiipeilylle, minkä myös seurueemme viralliset apinat havaitsivat. Allekirjoittanut aloitti leikkimielisen tammenterhosodan, joka pian kuitenkin lähti käsistä ja levisi kansainväliseksi konfliktiksi myös Adrianin liittyessä mukaan. Lopulta murskaavan ylivoiman edessä oli tunnustettava tappio..

Käyn ahon laitaan, minä ilman paitaa...
Matka jatkui edelleen tammimetsän läpi kiemurtelevaa polkua pitkin kohti Dýje-joen laitaman näköalapaikkaa. Sieltä avautuivat mahtavat näkymät jokilaakson jyrkille rinteille ja sieltä saattoi nähdä myös läheisen Znojmon laitamia. Kamerat lauloivat aikansa, jonka jälkeen aloimme suunnistaa takaisin kohti sivistystä. 

Kaukaa taas, palaan joelle kerran...
Sininen on taivas siniset on silmänsä sen...


Mutta mitäpä olisi kansallispuistossa käynti ilman kylmää olutta? Tämä elämää suurempi kysymys hiipi vääjäämättä mieliimme kun ohitimme varsin houkuttelevan näköisen kuppilan puiston laitaman pikkukylässä. Pian löysimmekin itsemme terassilta kylmien tuoppien äärestä. Takaisin tallustellessa pojat intoutuivat vielä nakkelemaan frisbeetä kylänraitilla. Ohitimme myös kanervanummen, joka ei ehkä keväällä ole kauneimmillaan. Seesteisen illan laskeutuessa Znojmon ylle, nappailimme vielä joitakin kuvia ennen uneen tuudittavaa bussimatkaa ja paluuta Brno:n kotikulmille.


Mua puri baarikärpänen, mut miksi suremaan...

Saat multa horsman...

Minä olin lentäjän poika...
Teksti: Sari
Kuvat: Sari,EJ,Ose

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Sommelierit Etelä-Moraviassa


Viinikellari

Dobry den! Brnon kaupunki sijaitsee erittäin lähellä hedelmällisiä Etelä-Moravian viinimaita, joten tämänkertaisen yksityisekskursiomme tavoitteena oli tutustua paikalliseen viinikulttuuriin ja sen tarjoamiin pirskahtelevan purskahteleviin viineihin.

Räytyvät rauniot
Tuttuun tapaan matkaan lähdettiin asuntolan edestä Petterin hakiessa meidät siskonsa skodalla. Petterin oma auto oli vielä korjattavana Rovaniemen reissun jäljiltä. Minä, Christian ja Eerojuhani nollattiin tyytyväisinä kyydissä kohti etelää. Ensimmäinen etappi oli viedä Petterin tyttöystävä Jana kouluun lähelle määränpäätämme. Aamupäivän auringossa halusimme leikkiä kuninkaita ja suuntasimme kohti läheistä linnan rauniota. Pienen kävelyretken jälkeen rauniot näkyivät kukkulan laella ja pääsimme ihmettelemään historian havinaa. Rauniot eivät olleen mitenkään suuret, mutta tarjosivat sitäkin miellyttävämmät seinämät kiipeilyyn. Uuden kiipeilyharrastuskipinän myötä joka ukko oli seinällä ennen kuin ehti kattia sanoa. Raunioilta avautui kohtalaisen upea näky eri ilmansuuntiin ja linnan alkuperäisen sijainnin syykin taisi olla jonkinnäköinen vartiolinnake. Kylmän tuulen siivittämänä päätimme lähteä takaisin autolle ja matkalla alas päätimme myös kokeilla aktiivisuuspäissämme tasapainotaitoja viereisellä jalkapallokentällä. Kuolemaa uhmaten tasapainoilimme läpi huikeassa korkeudessa (n.2m) olevan jalkapallomaalin ylähirren. Leikki-ikä on koko ikä! Kello raksutti ja oli aika siirtyä seuraavalle etapille.


Kolmas kerta toden sanoo...
Aurinko lämmitti niin kehoa kuin mieltäkin, joten päätimme kulkeutua läheiseen puutarhaan nauttimaan elämästä.  Heiteltiin frisbeetä ja käppäiltiin ympäri puistoa jutellen niitä näitä. Puutarha oli hieno ja löytyipä sieltä muutama hyvä puu kiipeilyynkin. Kevät oli vasta aluillaan ja puutarha oli hyvin pitkälti vielä talvipuvussaan, joten emme päässeet ihailemaan sitä täydessä loistossaan. Alue oli erittäin laaja sisältäen myös luonnollisempaa puistoaluetta  lampineen puineen. Suunnittelimmekin, että tulisimme myöhemmin keväällä samaiseen puistoon viettämään piknikkiä. Tuntuu vaan, että aika ei riitä millään kaikkeen siihen, mitä olemme suunnitelleet. Seurueemme oli liian suuri yhdellä autolla liikkuvaksi, joten jouduimme siirtymään yöpymismajaamme kahdella kyydityksellä. Minä ja Eikka jäimme vapaaehtoisina odottelemaan puistoon seuraavaa kyytiä. Aika ei käynyt kuitenkaan pitkäksi, sillä olihan minulla frisbee repussa ja ympärillä toinen toistaan parempia kiipeilypuita...

Fribakollit
Lisää kuvateksti
Keheveli oksalla
leppoisesti tsippaillen
Sarjassamme jötkyjä


Viimein Petteri tyyttäili keltaisen skodan kanssa ja hyppäsimme kyytiin kohti viinikellareita. Puolen tunnin ajomatkan jälkeen olimme saapuneet kohteeseen. Majoitus oli todella siisti ja tarjosi hyvät olosuhteet illan ohjelmaa varten. Kämpässä oli takkahuone, keittiö, olohuone ja yläkerrassa oli makuupaikat noin kymmenelle. Kuten Eerojuhani sanoisi: Kaikinpuolin kelpo kömmetti. Romana ja Sonya hääräsivät keittiössä valmistaen herkkuja illalle. Christian chillaili tuttuun tapaansa yläkerrassa lukien kirjaa ja nautti orgoniitin tuomasta harmoniasta.



Isäntä & somelieerit









Eipä tienny Christian mihin joutuu...







Alkuvalmistelujen jälkeen olimme sopineet tapaamisen paikallisen viininvalmistajan kellarissa. Laskeuduimme neljän metrin syvyyteen hieman kolkkoon ja vilpoiseen kellariin, joka oli pullollaan erinäköisiä viinipulloja omine merkintöineen. Pidän erittäin paljon viineistä, joten näin edessäni ikään kuin aarrekammion. Fiilis oli mieletön! Taisipa koko seurueemma olla yhtä mielissään kellarista. Jutustellessamme isännän kanssa Petterin toimiessa tulkkina saimme selville erilaista tietoutta viineistä. Isäntä valmistaa viinejä pelkästään harrastuksenaan. Vuosittain kyseisellä tilalla valmistuu noin 4000 litraa neljäätoista erilaista valko- ja punaviintä. Pääsimme maistelemaan niitä kaikkia! Isäntä imi säiliöistä viiniä perinteisellä lasiputkella ja tarjosi sitä tasaiseen tahtiin seurueellemme. Sivussa söimme hieman juustoa ja leipää, jotta makuaistimme neutraloituisi ja olisimme paremmin valmistautuneita kohtaamaan ja erottamaan erilaisia viinien vivahteita. Illan yllätysvieras oli saapumassa kohti Wieniä, joten Eerojuhanin oli aika lähteä vastaanottamaan tämä kyseinen henkilö lentokentältä yhdessä Romanan kanssa. Christian poistui myös kellarista jo ennen valomerkkiä, koska huomasi olevansa jo liian huppelissa. Me muut jäimme kokeneina viininlipittäjinä vielä kellariin jatkamaan hekumallista maistelumaratoonia. Pisteenä i:n päälle sain kokeilla viinin tarjoilua perinteisellä lasiputkella isännän opastuksella. Kyllä oli suomipoika mielissään! Isäntä piti meistä niin paljon, että tarjosi vielä omaa spesiaalivalkkariaan ennen kuin lähdimme majatalollemme. Kiittelimme kovasti ja toivotimme suotuisia satoja tulevaisuudelle...


Petteri ja meikäläinen nautiskelee

Simatynnyrit pullollaan!
Aivan mielissään

Sytytimme takkaan tulet ja nautimme liekkien loisteesta. Ennen kuin aloitimme herkkujen rohmuamisen meidän täytyi tietysti odottaa spesiaalivieraamme saapumista. Hieman viinin sumuisessa fiiliksessä päätettiin Petterin kanssa mennä heittelemään frisbeetä yön pimeyteen, mutta eihän siitä tullut yhtään mitään. Viimein keltainen skoda lipui kapeaa kujaa pitkin luoksemme ja toivotimme Eerojuhanin, Romanan ja Ertsin tyttöystävän Nooran tervetulleeksi pitoihin! Ilta kului juustoja ja muita herkkuja napostellen ja jutustellen ja tietysti viinejä juoden. Pikkuhiljaa syöminen ja juominen alkoi kuitenkin väsyttää ja jonkin aikaa sivusilmällä huomaamani tyyny pöydän ääressä houkutteli minut luokseen ja nukahdin muun seurueen jatkaessa kestejään. Kuulemma kuorsaus alkoi samantien kun pää oli tyynyssä. Heräsin takkahuoneen sohvalta kylmissäni, koska tuli oli sammunut jo aikaa sitten. Lähdin kapuamaan kohti yläkertaa kännykänvalossa ja onnekseni  löysin vielä vapaan sängyn itselleni. Aamupöydässä nauroimme illan tapahtumille ja valmistauduimme  kotiin paluuseen. Siivottiin, kiitettiin ja maksettiin. Hintaa majoitukselle ja viininmaistelulle kertyi vaivaiset 12 euroa per sommelieri. Lopuksi minä ja Eerojuhani ostettiin vielä muutama pullo 3 euron kappalehintaan paikallista viiniä kotiinviemisiksi. Oli se sen verran hyvää!


Fressinä kohti Brnoa
Teksti: Ose
Kuvat: Pääosin Ose, EJ pari