Ako sa máš Bratislava?

Viikonlopun kunniaksi mylvimme suomalaisvoimin valloittamaan Slovakian pääkaupunkia, joka myös Bratislavana tunnetaan. Sinne suunnattiin jo tutuksi tulleella Student agencyn keltaisella bussilla, matkan kestäessä vain parisen tuntia. 

 

Bratislavan linna Michaelin tornista nähtynä.

Ensitöiksemme kohteeseen saavuttuamme suuntasimme keskustaan ja fiilistelimme tuulista, mutta aurinkoista kaupunkia. Kirjauduimme hostelliimme joka sijaitsi aivan kaupungin ytimessä. Kauaa emme kuitenkaan jääneet huoneeseemme skenehengaamaan, sillä ekskursion tavoitteena oli tutustua itse kaupunkiin. Crisun onnistui ylipuhua meille pari paikallista oppaaksi ja tutustuimme heidän johdollaan vanhan kaupungin nähtävyyksiin. Kiipesimme ihailemaan vanhan kaupungin näkymiä sen keskellä sijaitsevaan Michaelin torniin.

Matkaoppaat mylvii Osen ja Krisun kainalossa.

Tonavan rannalla kävellessä ilta-aurinko laski varsin idyllisesti innostaen Osen ja Eikan valokuvaamaan. Illalla (tietenkin) kolusimme läpi pubeja ja tutustuimme erilaisiin oluisiin ja muihin juomiin. Tottakai tarkoituksena oli myös saada jonkinlaista snacka biteä nenän eteen, ettei massat pala. Perinteinen ruokalaji, Knedlik, jätti poikiin viimeistään tässä vaiheessa lähtemättömän vaikutuksen. Ainakin sen perusteella että kyseisestä ”makuelämyksestä” riitti jutun juurta vielä pitkälle iltaan asti.

Tonava

 

Taustatanssijat ei malttaneet pysyä paikallaan.

Kaikkien retkikuntalaisten herättyä sunnuntai-aamusella suuntasimme jälleen ravinnonhakuun. Eksyimme ehkä hieman liian fiineihin piireihin, sillä President-hotel ei tarjonnut budjetillemme sopivaa aamiaista. Tämän olisi tietenkin voinut päätellä jo siitä, että hotelli mainosti limusiinikuljetuksia, aulassa pönötti ferrari ja kävelimme sisälle pitkää punaista mattoa pitkin. Mutta eihän kysyvä tieltä eksy. Joukkiomme onnistui kuin onnistuikin lopulta löytämään edullisemman ja varsin kattavan buffetin josta sai aikaan jopa käytännön ähkyn.

On monumentilla kokoa

Orgoniitti = päivän sana

Sari käski kirjoittaa, että kyseessä on jooga.

Museo ja kiinnostuskiikarit

Sunnuntaina kulutettiin kengänpohjia urakalla, sillä kävimme monumentilla, linnassa ja luonnonhistoriallisessa museossa. Neuvostoliiton sotilaiden muisto-monumentti sijaitsi korkealla rinteellä kaupungin reunamalla. Hulppealta muistomerkiltä avautuikin upea näkymä alas kaupunkiin. Seuraavana oli vuorossa sinänsä vaikuttava Bratislavan linna, jossa sijaitseva museo ei kuitenkaan ollut reissumme parasta antia. Linnan pihalla suoritettu joogasessio ja meille jo varsin läheiseksi muodostunut orgoniitti aiheuttivat jossain määrin hämmennystä ohikulkijoissa. Viimeisenä etappinamme oli luonnonhistoriallinen museo. Sen varsin kattava tarjonta oli kaikkien reissaajien sydäntä lähellä.

Ei pöllömpää

Villikarjut

Viimeinen scenehengaus Tonavan rannalla.

 

Juna-asemalla tarjoutui vielä mahdollisuus pistää pystyyn tilapäinen uhkapelirinki, sillä junamme oli hieman myöhässä. Junamatka ei muutenkaan mennyt niin kuin Strömsöössä, sillä olimme vähällä hairahtua väärän junan kyytiin. Lisäksi junamme jäljitteli Tokion metroa, eli oli toisin sanoen varsin täynnä. Porukkamme löysi kuitenkin jonkinlaisen paikan matkan ajaksi, toiset lattialta, toisten kokeillessa onneaan ahtautumalla matkatavarahyllylle. Junamatka sujui kaikesta huolimatta varsin viihtyisästi ja matkaseurueemme palasi lopulta onnellisesti Brno:n tutuille kulmille.

Crisun matkakaverina oli symppis koira.

Sarin matkustuskömmetti.

Ose suosittelee.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Teksti: Sari

Kuvat: EJ