Mökkiviikonloppu Mosty U Jablunkovassa

Kuukausi sitten ystävämme Stepan kutsui meidät vierailulle hänen mökilleen itä-tsekin vuoristomaisemiin. Edellisenä viikonloppuna sitten oli lopulta aika lähteä katselemaan millaisia maisemia sieltä päin maailmaa löytyy. Etukäteen oli oikeastaan tiedossa vain, että mökissä ei ole sähköjä eikä juoksevaa vettä ja tämä kuulosti meidän korviimme oikein hyvältä. Mikä olisikaan mukavampaa kuin päästä pois sivistyksen parista metsän siimekseen.

Asiaan kuuluvasti minä ja Oskari oltiin buukattu itsemme torstaiksi taloustieteen opiskelijoiden tanssiaisiin. Tanssijaiset menivät oikein mukavasti ja tapahtuma oli hieno. Ohjelmaa riitti joka lähtöön, mutta kuten arvata saattaa, perjantai-aamu kello 7.30 ei kuitenkaan ollut niitä aivan antoisimpia. Noh tuhti munakas naamaan ja kohi rautatieasemaa. Sieltä aloitettin n. 5 tunnin junamatka kohti Mostya. Matkalla oli yksi vaihto ja senkään kanssa ei tullut mitään ongelmia, vaikka Sari ei meistä ollut huolehtimassakaan. Sari ei pystynyt lähtemään mökkiviikonlopulle, sillä asuntolan flunssa-aalto oli nyt suunnannut häntä kohti. Välillä matkanteko tuntui hieman tuskaiselta kuumassa hytissä lievästi särkevän pään kanssa, mutta lopulta olimme perillä.

Sleebeniä

Maisemat olivat muuttuneet melkolailla päälaelleen siitä, kun Brnosta matkan aloitimme. Lunta oli yli metrin verran ja mäkeäkin oli joka puolella reilusti enemmän. Ratikkojakaan ei kulkenut kymmenen minuutin välein haluttulle pysäkille. Stepan oli meitä vastassa rautatieasemalla ja sieltä aloitimme tunnin mittaisen matkanteon kohti Mökkiä. Päivän sää ei ollut paras mahdollinen sillä vettä tihutti ja tuuli oli melko kova, mutta Stepan oli varma että sää muuttuisi seuraavaksi päiväksi. Apostolin kyydin ohessa meille kertoiltiin alueen historiasta ja metsänhoidollisista toimenpiteistä. 200 vuotta sitten alueen puustosta vielä suuri osa on ollut lehtipuuvaltaista, mutta teollisuuden tarpeiden vuoksi kuusi oli selvästi pääpuulajin asemassa. Juuri muita puita sieltä ei edes löytynyt. Vaan olihan ne kuusikotkin melko jylhää katsottavaa, sillä puiden pituus oli n. 30 metriä ja päätehakkuun aikoihin vielä 5-10 metriä pidempää.

Tällainen mökki sieltä kuusikon keskeltä putkahti.

Lopulta saavuimme mökille ja sisään päästyämme koko sakki ihastui ikihyviksi. Tuli rätisi kahdessa hellan pesässä ja mökin sisustus oli sopivan vanhanaikaista, nukkumatilaa oli paljon ja peittoja vielä enemmän. Kyllä siellä kelpasi olla! Aluksi söimme hiukan leipää ja sen jälkeen lähdimme lumenluonti hommiin. Savustuskammio oli nimittäin hautautunut lumen alle ja illan kokkailuja silmällä pitäen se oli syytä kaivella ylös hangesta. Sen jälkeen kävimme pienellä kävelyretkellä lähimetsissä ja Stepan kertoili alueen eläimistöstä, kaksi pyytä pääsimme näkemäänkin ja kuulemma alueella olisi metsästettävä kanta pyitä, mutta se on kuitenkin rauhoitettu koko Tsekin maan alueella.

Pääkokki

Lumisota oli jälleen päivän sana monessa tilanteessa

Lumituhoja oli tullut melko paljon. Tälläkin kuviolla oli harvennustyöt jääneet tekemättä.

Illalla rupesimme kokkailemaan ja minä sekä Crisu lähdettiin tulen tekoon savustuskammiolle. Ammattiylpeyshän siinä meinasi olla koetuksella, mutta saatiin sinne pesään lopulta tuli aikaiseksi. Stepanin erikoinen oli savustettua juustoa ja makkaraa. Molemmat ainesosat leikattiin noin kuutiosenttimetrin kokoisiksi paloiksi ja laitettiin niksipirkasta tuttujen sukkahousujen sisälle eräänlaiseksi palloksi. Nämä pallot laitettiin sitten roikkumaan savustuskammioon ja annettiin olla niin kauan, että koko pallo suli yhdeksi kokonaiseksi köntiksi. Siitä sitten puukolla siivuja vuolemaan ja ai että kun oli hyvää! Tämän lisäksi oli Martinin kotitekoisia lammas-peura makkaroita, montaa sorttia viinaksia ja kaikenmaailman lisukkeet päälle. Pitkän päivän päätteeksi mentiin kuitenkin melko aikaisin nukkumaan.

Pääkokin bravuuri

Seuraavana aamuna herättiin hyvissä ajoin ja tuhdin aamupalan päälle hankkiuduttiin kävelylenkille eräälle patikkapolulle. Keli oli muuttunut tyystiin, kuten meteorologi Stepan ennusti. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja lumet suli, että kohina kävi. Patikkapolun varressa oli kolme vuoristomajaa, joissa tarjottiin rahaa  vastaan ruokaa ja alkoholia. Parin tunnin vaeltelun jälkeen olimme oluemme ansainneet ja kyllähän ne hyvältä maistui. Parin oluen jälkeen vaihdoimme mökkiä josta saatiin uudet oluset. Hurjastelemaan ei kuitenkaan ruvettu vaan palattiin kiltisti takaisin mökille.

Elbausta

Sinne ne pojjat hävis polun päähän

Kyllä nyt naurattaa!

Vaan maistuihan se allekirjoittaneellekin.

Karhukopla tsekkiläisvahvistuksilla.

Mökillä sitten pääkokki laittoi savustettua possun potkaa kiehumaan ja sitä ne saikin tehdä seuraavat pari tuntia. Sitten alkoi taas mässäily. Syötiin edellisillan rääppeitä, sekä possua. Possu oli melko pieneltä tilalta kotoisin ja näytti ja maistuikin siltä. Puheenaiheet vaihtelivat kummankin maan metsästyskulttuureista aina tehokasvatetun lihan eettisyyteen. Taaskaan emme turhan myöhään hereillä kukkuneet vaan annoimme nukkumatin tehdä tehtävänsä.

Wagneri maistu oikeen hyvältä

Illalla oli niin mahtava kuutamo, että mentiin porukalla hiukan sitä fiilistelemään.

Viimeisenä päivänä ohjelmassa oli syömisen lisäksi myös hieman hyötyliikuntaa. Minä ja Oskari teimme hieman polttopuita polttamiemme tilalle. Ammattimiehiltä homma kävikin joutuisasti ja pian komea pino kuusiklapia oli pinossa kuivamassa. Muuten otimme pääosin lungisti ja keräilimme auringon jakamaa D-vitamiinia. Minä ja Stepan otimme aseiksemme kamerat ja suuntasimme ne kohti lintulautaa, siinä vieraili kuusitiainen, närhi, käpytikka, hömötiainen ja talitiainen. Pian olikin aika lähteä kohti Brnota, sillä viikonloppu alkoi uhkaavasti loppua. Kotimatka sujui shakkia pelaillen ja musiikkia kuunnellen.

Näin ahkeria siellä oltiin

Vaan kyllä sitä valmistakin tuli!

Stepanille oikein suuri kiitos hienosta viikonlopusta!