 |
| Viinikellari |
Dobry den! Brnon kaupunki sijaitsee erittäin lähellä hedelmällisiä Etelä-Moravian viinimaita, joten tämänkertaisen yksityisekskursiomme tavoitteena oli tutustua paikalliseen viinikulttuuriin ja sen tarjoamiin pirskahtelevan purskahteleviin viineihin.
 |
| Räytyvät rauniot |
Tuttuun tapaan matkaan lähdettiin asuntolan edestä Petterin hakiessa meidät siskonsa skodalla. Petterin oma auto oli vielä korjattavana Rovaniemen reissun jäljiltä. Minä, Christian ja Eerojuhani nollattiin tyytyväisinä kyydissä kohti etelää. Ensimmäinen etappi oli viedä Petterin tyttöystävä Jana kouluun lähelle määränpäätämme. Aamupäivän auringossa halusimme leikkiä kuninkaita ja suuntasimme kohti läheistä linnan rauniota. Pienen kävelyretken jälkeen rauniot näkyivät kukkulan laella ja pääsimme ihmettelemään historian havinaa. Rauniot eivät olleen mitenkään suuret, mutta tarjosivat sitäkin miellyttävämmät seinämät kiipeilyyn. Uuden kiipeilyharrastuskipinän myötä joka ukko oli seinällä ennen kuin ehti kattia sanoa. Raunioilta avautui kohtalaisen upea näky eri ilmansuuntiin ja linnan alkuperäisen sijainnin syykin taisi olla jonkinnäköinen vartiolinnake. Kylmän tuulen siivittämänä päätimme lähteä takaisin autolle ja matkalla alas päätimme myös kokeilla aktiivisuuspäissämme tasapainotaitoja viereisellä jalkapallokentällä. Kuolemaa uhmaten tasapainoilimme läpi huikeassa korkeudessa (n.2m) olevan jalkapallomaalin ylähirren. Leikki-ikä on koko ikä! Kello raksutti ja oli aika siirtyä seuraavalle etapille.
 |
| Kolmas kerta toden sanoo... |
Aurinko lämmitti niin kehoa kuin mieltäkin, joten päätimme kulkeutua läheiseen puutarhaan nauttimaan elämästä. Heiteltiin frisbeetä ja käppäiltiin ympäri puistoa jutellen niitä näitä. Puutarha oli hieno ja löytyipä sieltä muutama hyvä puu kiipeilyynkin. Kevät oli vasta aluillaan ja puutarha oli hyvin pitkälti vielä talvipuvussaan, joten emme päässeet ihailemaan sitä täydessä loistossaan. Alue oli erittäin laaja sisältäen myös luonnollisempaa puistoaluetta lampineen puineen. Suunnittelimmekin, että tulisimme myöhemmin keväällä samaiseen puistoon viettämään piknikkiä. Tuntuu vaan, että aika ei riitä millään kaikkeen siihen, mitä olemme suunnitelleet. Seurueemme oli liian suuri yhdellä autolla liikkuvaksi, joten jouduimme siirtymään yöpymismajaamme kahdella kyydityksellä. Minä ja Eikka jäimme vapaaehtoisina odottelemaan puistoon seuraavaa kyytiä. Aika ei käynyt kuitenkaan pitkäksi, sillä olihan minulla frisbee repussa ja ympärillä toinen toistaan parempia kiipeilypuita...
 |
| Fribakollit |
 |
| Simatynnyrit pullollaan! |
 |
| Aivan mielissään |
Sytytimme takkaan tulet ja nautimme liekkien loisteesta. Ennen kuin aloitimme herkkujen rohmuamisen meidän täytyi tietysti odottaa spesiaalivieraamme saapumista. Hieman viinin sumuisessa fiiliksessä päätettiin Petterin kanssa mennä heittelemään frisbeetä yön pimeyteen, mutta eihän siitä tullut yhtään mitään. Viimein keltainen skoda lipui kapeaa kujaa pitkin luoksemme ja toivotimme Eerojuhanin, Romanan ja Ertsin tyttöystävän Nooran tervetulleeksi pitoihin! Ilta kului juustoja ja muita herkkuja napostellen ja jutustellen ja tietysti viinejä juoden. Pikkuhiljaa syöminen ja juominen alkoi kuitenkin väsyttää ja jonkin aikaa sivusilmällä huomaamani tyyny pöydän ääressä houkutteli minut luokseen ja nukahdin muun seurueen jatkaessa kestejään. Kuulemma kuorsaus alkoi samantien kun pää oli tyynyssä. Heräsin takkahuoneen sohvalta kylmissäni, koska tuli oli sammunut jo aikaa sitten. Lähdin kapuamaan kohti yläkertaa kännykänvalossa ja onnekseni löysin vielä vapaan sängyn itselleni. Aamupöydässä nauroimme illan tapahtumille ja valmistauduimme kotiin paluuseen. Siivottiin, kiitettiin ja maksettiin. Hintaa majoitukselle ja viininmaistelulle kertyi vaivaiset 12 euroa per sommelieri. Lopuksi minä ja Eerojuhani ostettiin vielä muutama pullo 3 euron kappalehintaan paikallista viiniä kotiinviemisiksi. Oli se sen verran hyvää!
 |
| Fressinä kohti Brnoa |
Teksti: Ose
Kuvat: Pääosin Ose, EJ pari
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti