Hoppua meinaa piisata, eikä aina kerkeisi kirjottelemaan blogia, kun pitäis kereetä tehdä jotain blogattavaakin. Noh jokatapauksessa viimeviikolla tuli puheeksi seinäkiipeily ja sitten sitä päätettiinkin ruveta katselemaan, missä olisi mahdollista moista lajia harrastaa. Yllättävän läheltähän se sitten löytyikin, vain 10-15 minuuttia bussissa istuskelua ja kohta oltiinkin jo melkoisessa hallissa, jossa kaikki seinät olivat täynnä erimuotoisia möhkäleitä ja ihmisiä jotka tarrasivat näihin möhkäleisiin.
 |
| Oskarin eka seinän valloitus |
|
Minä ja Oskarin oltiin täysin ummikkoina matkassa, sillä Suomena kamaralla ei ole kiipeilty kertaakaan. Crisu sentään oli muutaman kerran aikaisemminkin käynyt narun päässä killumassa. Olimme matkassa espanjalaisten kanssa ja kaksi heistä oli harrastanut seinäkiipeilyä jo viisi vuotta, joten he olivat melko pitkälle ammattimiehiä. He neuvoivat meille millaiset solmut valjaisiin pitää sitoa ja mitenkä se kaverin kiipeäminen turvataan, jottei sieltä tipahdeta kuin märkä rätti kenturaan.
 |
| Crisu lähti vielä koittamaan hieman haastavampaa seinää |
 |
| Melkoisen laaja kiipeilyhalli se oli. |
Aluksi ei meinannut aivan usko riittää siihen, että niillä naruilla siellä ilmojen teillä pysyy, mutta muutaman tippumisen jälkeen alkoi uskaltaa kiivetä paremmin, eikä tarvinnut joka hetki pelätä kuolevansa. Kiipeily oli todella rankkaa ja kolmen tunnin jälkeen joka kolli oli aikalailla keitetyn makaroonin oloisia. Tsekeissä kun ollaan ,niin tietenkin kiipeilymestassakin myytiin olutta ja kiipeilysession jälkeen olut maistui jokseenkin taivaalliselta. Pitihän sitä sitten vielä Semilassoon lähteä tanssilattia valloittamaan, mutta ei siitä sen enempää.
Kuvat ja teksti: EJ
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti