keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Babi Lomin ikivanha tammimetsä



 Karhukopla heräsi aamulla mahtavaan auringonpaisteeseen. Hieman oli vaikea kömpiä ylös rankan muscle mayhemin jäljiltä, mut ku Ose rykäs verhot auki niin lähtihän se päivä hyvin käyntiin.  Aamutoimien jälkeen päätimme jättää Babylonin hulinat ja suunnata kohti Ranovin näköalatornia.
Valmiina valloitukseen! Sähkötolpan vasemmalla puolella näkyy pikkuruisena näkötorni.
Vasemmassa laidassa on Ceska johon junalla saavuimme



Junamatka oli lyhyt Ceskan lähikylään. Kävelimme idyllisen maalaiskylän läpi pikku lammikolle, josta polku talousmettien läpi kiemurteli ylöspäin. Eican kanssa kiipeilyhimoissaan oli pakko valloittaa lammen näivettynyt vanaha puu ennen haikkailua.

Apinat lahopuussa


Polun oikealla puolella oli villisiat mylviny sapuskaa maasta.


Abies Alba
 Matkalla ylös näköalatornille törmäsimme eri kehitysvaiheissa oleviin Tsekkien istuttamiin metsiin. Aika isoa pölliä jökötti rinteillä verrattuna meidän mäntyihin. Veronica kertoi meille ulkomaalaisista puulajeista mitkä olikin jo Lissun tunneilta hieman unohtunut.  Tuijoteltiin Abies Albaa (Saksanpihta)ja Abies Grandis (Jättipihta). Veronican mukaan pihdat on parempia maaperälle toisin kuin kuusi joka tekee maaperästä täysin happaman. Tämän vuoksi Tsekit yrittää istutella pihtoja takaisin luontoonsa.  Meikällä alko Dendrology of European Forest Tree Spieces kurssi iltapäivällä joten metsäretkemme osui kun kuin naulan kantaan.
Karhukopla kalliolla


Metallista rakennettu massiivinen näköalatorni Baby Lom alkoi lopulta häämöttää kallioiden ja ikivanhojen tammien välistä.  Kukkulan päällä oleva LordOfTheRingsmäinen  tammimetsä oli yksi huikeimmista ja vanhimmista metsistä mitä oon ikinä nähny.  Sisäisen shamaanin henki alkoi meikässä pihiseen pelkästään puiden eeppisen läsnäolon fiilistelystä. Näköalatornista bongasin jopa villisian (voimaeläimen) joka ravasi täydellisen zenmäisessä auringonpaisteessa puiden varjojen välistä poispäin meikäläisten älämölöstä.  

I will kill you Austin Powers.
Näköalatornilta näki joka ilmansuuntaan. Brnon kaupunki näkyi etelässä ja pari pikkukylää idässä ja lännessä.  Päätimme lompsia harjua pitkin vähän aikaa ja dropata sitten kohti lähikylän kirkontornia. Paluumatka meni leppoisasti Frisbiitä heitellessä ja tietty puihin kiipeilessä.  Helmikuun loppupuoli ja asteita reilu +12. Kyllä kelepaa!

Perinteinen ryhmäpotretti
Bloggaaja fiilailee jaffaa.

Banaani teki eetvarttia.


Uusiutuvaa energiaa hankitaan Tsekeissä paljon, aurinkopaneelit ovat aivan tavallinen näky talojen katolla. Pelloilla voi olla jopa hehtaarin kokoisia alueita täynnä aurinkopaneeleja. Myös tuulimyllyjä on enemmän kuin kotosuomessa.



Teksti: Crisu
Kuvat: Ose



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti