perjantai 17. helmikuuta 2012

Public transport in Brno

Morotusta!

Julkinen liikenne on Brnossa ylivoimaisesti paras keino vaihtaa maisemaa paikasta A, paikkaan B. Ratikoita menee tämän tästä ja busseja kulkee niin sähköllä kuin ilmankin sähköä. Ei taksikaan mikään mahdottoman hintainen ole, keskustasta asuntolalle yöaikaan maksoi suunnilleen 4 euroa. Pyöriä liikenteessä ei näy juuri ollenkaan, tai ainakin erittäin vähän. Ihmisiä ryntäilee joka suuntaan, joten pyörät eivät olisi kovin käytännöllisiä. Nyt meillä on kolmen kuukauden julkisen liikenteen kortit, joilla saa matkata niin paljon kuin sielu sietää alueilla 100 ja 101. Mikäli näiden alueiden ulkopuolelle lähtee seikkailemaan, pitää hommata niiden alueiden lippuja. Keskustan alueen nuo kuitenkin kattavat kokonaisuudessaan.

Itse olen ehkä kaikista maailman julkisilla kulkuneuvoilla kulkevista ihmisistä avuttomin. Kaupungeissa olen aina taapertanut vain muiden perässä kun on pitänyt maisemaa vaihtaa ratikalla tai bussilla. Ei tuo Oskarikaan mikään varsinainen velho tässä lajissa ole, Krisu on kokenut konkari tällä saralla, mutta sattuu sitä kokeneemmissakin piireissä?

Eräänä kauniina päivänä olimme lähdössä IKEA:an ostamaan hieman keittiötarvikkeita, kuten kattiloita, kippoja, mukeja yms. Suunnitelma oli helppo sikäli, että meidän piti vain lähteä vitosen ratikalla Namestin pysäkille ja jatkaa sieltä 67 bussilla kohti halpoja keittiövälineitä. Namestin pysäkillä emme kuitenkaan meinanneet löytää 67 bussipysäkkiä millään ilveellä, mutta n. puoli tuntia myöhemmin olimme kuitenkin onnellisesti bussissa. Viiden minuutin intensiivisen bussissa seisomisen jälkeen kaikki kuitenkin poistuivat bussista ja kuski tuli ilmoittamaan, että meidänkin olisi syytä poistua. Seuraava bussi tulisi kuulemma vartin päästä. Vartin päästä siis loikkasimme uuteen 67 bussiin ja pääsimme kuin pääsimmekin IKEA:n mäjelle. Siellä suoritimme ostokset sämäkästi kolmessa vartissa ja lähdimme takaisin kohti asuntolaa.

Bussi oli kuitenkin noin vartin myöhässä ja sinä aikana ehdimmekin huomata, että 67 reitille kuuluu myös Stefanikovan pysäkki, joka on asuntolamme vieressä. No bussi viimein saapui ja lähdimme kohti Stefanikovaa. Stefanikovan lähestyessä maisemat kuitenkin kävivät oudommiksi ja oudommiksi... Hyppäsimme kuitenkin Stefanikovan kohdalla pois todetaksemme, ettei koskaan moista paikkaa ole nähty. Hetken pohdinnan jälkeen hyppäsimme johonkin ratikkaan jolla pääsimme Chezkan pysäkille ja sieltä jälleen seuraavalla ratikalla oikealle stefanikovalle. Oikea stefanikovan loppu on crtv ja väärän jotain aivain muuta.

Samana iltana minä ja Oskari päätimme lähteä naapureidemme Valentinan ja Muhammetin kanssa pubiin istuskelemaan. Ilta meni oikein mukavasti muiden juodessa olutta ja minun juodessa drinkkejä. Sieltä sitten lähdettiin kahden maissa kohti asuntolaa.

Yöllä täällä kulkee eri numeroiset bussit kuin päivällä. Bussi numero 92 tulee tänne oikealle stefanikovalle. Sitä olisi kuitenki pitänyt odottaa suunnilleen vartti ja ulkona oli melko vilpoinen ilma. Täysin vastakkaiseen suuntaan menevä bussi saapui meidän kanssa samaan aikaan pysäkille. Hyppäsimme siihen ja ajattelimme, että eihän tämä nyt niin kauan voi kestää, vaan kuinkas sitten kävikään. Noin 1h 15 minuutin päästä olimme pienten väliseikoilujen jälkeen takaisin samalla pysäkillä mistä lähdimme ja noin 1.5 h päästä takaisin asuntolalla.


Crisu vastaanottaa sakkoja myrtyneenä.
Joku päivä sitten päätimme lähteä kaupungille lähinnä vain pyörimään ja ostamaan jotain pientä tarpeellista, kuten tsekkiläiset sim-kortit. Crisu saapui Brnohon viikkoa myöhemmin kuin minä ja Ose, joten hänellä ei vielä ollut julkisen liiketeen korttia. Crisu meinasi hiippailla keskustaan pummilla ja ostaa kortin julkisia varten. Muutamaa pysäkkiä ennen päätepysäkkiä herrasmiehet sinisissä nutuissaan tulivat kyselemään matkalippuja kaikilta matkustajilta ja meiltähän ne löytyivätkin. Crisu meinasi sniikkailla pois seuraavalla pysäkillä takaovesta, mutta ratikan kuski tekikin yhteistyötä tarkastajien kanssa ja taimmainen ovi ei auennut lainkaan. Ei siinä sitten auttanut muuta kuin lähteä täyttämään papereita herrasmiesten kanssa. Siitä seurasi 700 korunan lasku, joka tulee kasvamaan, mikäli sitä ei maksa.

Terveisin. EJ  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti