Morjensta vuan!
International market oli ja meni meidän sen kummemmin evää räväyttämättä. Vaan eipä siä vissiin ollut muitakaan kovin hurjasti ollut. Tsekki ja Liettua oli ollut edustettuina. Päivällä oltiin kanttiinissa syömässä ja paikallisesta herkusta knedlikistä saatiin jotenkin kummallisesti puhe johdatettua köyhiin ritareihin, vaikka ei kait se niin kummallista ole, koska leipää ne knedlikitkin aika pitkälti taitaa olla.
 |
| Paikallista herkkua, eli Knedlikya |
 |
| Bullaaa!! | |
Minä ja Oskari sitten tuumasta toimeen ja köyhiä ritareita himoitsemaan. Saria ei tarvinnut liioin kovin pitkään houkutella, koska alunperin hän ehkä oli koko idean äiti. Sari siis kävi Albertilta hakemassa vähäsen Pullaa ja jotain ranskanleivän tynkää, minä ja Oskari hoidettiin hillot, kermavaahto ja maito. Päivän mittaan kutsuimme kavereita tulemaan iltasella maistamaan oletettavasti melko suomalaista herkkua, koska ei siitä ainakaan kukaan muukaan ollut kuullut. D-talon meidän käytävän herkkusuut siis kokoontuivat illan päälle maistelemaan suomalaista herkkua, tämä olikin enemmän kuin toivottavaa, sillä köyhiä ritareita olisi tullut meille aivan ylenmääräisesti syötäväksi.
 |
| Chef Simonen paistaa niin vimmatusti! |
 |
| Maistui se muillekin kuin kokeille. |
Joko vieraat olivat kohteliaita, tai sitten kaikki vaan pitivät köyhistä ritareista. Kuka niistä nyt oikeastaan voisi olla pitämättä? Joka tapauksessa pullapitko lyheni aika vauhdilla Oskarin hääriessä paistinpannu varressa ja vieraiden popsiessa herkkua.
Teksti ja kuvat: EJ
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti